Asun omakotitalon yläkerrassa michiganilaisessa kaupungissa. Ikkunasta näkyy mäntyjä ja joitain pensaita, joita en lehdettöminä vielä tunnista. Ruohoa leikataan ja rännejä korjataan naapurissa. On menossa lähiön kevätpuuhat.
Miljöö on kuin amerikkalaisesta elokuvasta tai sarjasta: puolitoista tai kaksikerroksisia taloja ristikkoikkuinoineen. Leveät autotallit, joihin mahtuu pari autoa vierekkäin. Nurmikko talon edessä on tasaisen vihreä eikä puske voikukkaa tai leskenlehteä. Aamulehti viskataan siihen nurmikolle – ei tosin enää polkupyörällä vingertävien pikkupoikien toimesta, vaan auton ikkunasta. Tosin lehtien nettiversioiden käytön yleistyttyä sanomalehtikääröjä näkee harvemmin.
Naapurusto on tässä keskiluokkaisessa lähiössä hyvin rauhallinen. Oravat juoksentelevat pihalla, kardinaalilintu visertää ja läheisessä puistossa näkyy kauriita. Kanadan tai valkoposkihanhet uiskentelevat puistolammessa, jossa välillä hyppelee isohko kala. Hetken luulen sitä lohikalaksi, kunnes minulle valistetaan, että todennäköisesti kyse on karpista. Lampi on matala ja samea, tuskin lohi siihen nousisi.
Läheisen alakoulun alueella, on iso kyltti: School area is drug and gun free zone, fines are doubled. Koulualue on siis huume- ja asevapaata aluetta. Hmm. Eli siis muut alueet eivät ole. Sakot eivät ainakaan ole kaksinkertaisia. Michiganissa aseluvalla saa kantaa asetta, kunhan se ei ole esillä.
Naapurilähiössä oli kylttejä, jotka oli osoitettu rikollisille. ”Criminals, here is neighbourhood watch”. Mahdollisia rosvoja varoitettiin siitä, että naapurustossa ollaan valppaita. Ilmeisesti siellä niitä aseita on piilossa tyynyn alla. Olo ei tunnukaan enää niin turvalliselle.
Pyöräilen viikonloppuna vähän kuhmuisia, isoista laatoista tehtyjä pyörä- ja kävelyteitä pitkin tutustumassa tähän amerikkalaiseen suburbiaan. Ja eikös täällä olekin lähes joka talon autotallin päällä koripallokori. Ihan kuin Dawsons Creakissa. Koska lauantai ja kevät jo pitkällä, on meneillään myös romujen siivous ja garage -salet. Piha-ajotielle on kannettu lapsien leikkikaluja, puutarhatonttuja ja muuta nurkista löytynyttä tavaraa.
Siisteys on tällä keskiluokkaisella asuma-alueella silmiinpistävää, ei roskia, pulloja eikä ruostuneita tynnyreitä tai auton romuja pihoilla. Kun suomalaisella omakotitaloalueella pihan ympäröi joko orapihlaja-aita ja vapaasti kasvava aidanne, täällä aitoja ei ole, vaan nurmikko rajautuu kävelytien reunaan. Yksi naapuri trimmaa parhaillaan nurmikon ja kiveyksen rajaa. Huomaan, että osa asukkaista on jättänyt puutarhatyöt reilusti yksityisen yrittäjän huoleksi. Niin jättäisin minäkin, tuohonhan menee koko päivä!
Nurmikon kunto onkin hyvinvoinnin merkki. Kuulin, että vanhusten hoivapuolella huolehditaan myös nurmikon leikkuu, mikäli asukas on huonossa kunnossa tai sairaalahoidossa. Meillähän sen ilmeisesti tulevaisuudessa tekee posti.
Lähiöelämä vaikuttaa siis hiljaiselta, rauhalliselta ja suoraan sanoen, pitkästyttävältä. Näennäisestä turvallisuudesta huolimatta lähes jokaisella on talossaan kyltti, jossa kerrotaan vartiointifirman nimi.
Miljöö on kuin amerikkalaisesta elokuvasta tai sarjasta: puolitoista tai kaksikerroksisia taloja ristikkoikkuinoineen. Leveät autotallit, joihin mahtuu pari autoa vierekkäin. Nurmikko talon edessä on tasaisen vihreä eikä puske voikukkaa tai leskenlehteä. Aamulehti viskataan siihen nurmikolle – ei tosin enää polkupyörällä vingertävien pikkupoikien toimesta, vaan auton ikkunasta. Tosin lehtien nettiversioiden käytön yleistyttyä sanomalehtikääröjä näkee harvemmin.Naapurusto on tässä keskiluokkaisessa lähiössä hyvin rauhallinen. Oravat juoksentelevat pihalla, kardinaalilintu visertää ja läheisessä puistossa näkyy kauriita. Kanadan tai valkoposkihanhet uiskentelevat puistolammessa, jossa välillä hyppelee isohko kala. Hetken luulen sitä lohikalaksi, kunnes minulle valistetaan, että todennäköisesti kyse on karpista. Lampi on matala ja samea, tuskin lohi siihen nousisi.
Läheisen alakoulun alueella, on iso kyltti: School area is drug and gun free zone, fines are doubled. Koulualue on siis huume- ja asevapaata aluetta. Hmm. Eli siis muut alueet eivät ole. Sakot eivät ainakaan ole kaksinkertaisia. Michiganissa aseluvalla saa kantaa asetta, kunhan se ei ole esillä.
Naapurilähiössä oli kylttejä, jotka oli osoitettu rikollisille. ”Criminals, here is neighbourhood watch”. Mahdollisia rosvoja varoitettiin siitä, että naapurustossa ollaan valppaita. Ilmeisesti siellä niitä aseita on piilossa tyynyn alla. Olo ei tunnukaan enää niin turvalliselle.
Pyöräilen viikonloppuna vähän kuhmuisia, isoista laatoista tehtyjä pyörä- ja kävelyteitä pitkin tutustumassa tähän amerikkalaiseen suburbiaan. Ja eikös täällä olekin lähes joka talon autotallin päällä koripallokori. Ihan kuin Dawsons Creakissa. Koska lauantai ja kevät jo pitkällä, on meneillään myös romujen siivous ja garage -salet. Piha-ajotielle on kannettu lapsien leikkikaluja, puutarhatonttuja ja muuta nurkista löytynyttä tavaraa.Siisteys on tällä keskiluokkaisella asuma-alueella silmiinpistävää, ei roskia, pulloja eikä ruostuneita tynnyreitä tai auton romuja pihoilla. Kun suomalaisella omakotitaloalueella pihan ympäröi joko orapihlaja-aita ja vapaasti kasvava aidanne, täällä aitoja ei ole, vaan nurmikko rajautuu kävelytien reunaan. Yksi naapuri trimmaa parhaillaan nurmikon ja kiveyksen rajaa. Huomaan, että osa asukkaista on jättänyt puutarhatyöt reilusti yksityisen yrittäjän huoleksi. Niin jättäisin minäkin, tuohonhan menee koko päivä!
Nurmikon kunto onkin hyvinvoinnin merkki. Kuulin, että vanhusten hoivapuolella huolehditaan myös nurmikon leikkuu, mikäli asukas on huonossa kunnossa tai sairaalahoidossa. Meillähän sen ilmeisesti tulevaisuudessa tekee posti.
Lähiöelämä vaikuttaa siis hiljaiselta, rauhalliselta ja suoraan sanoen, pitkästyttävältä. Näennäisestä turvallisuudesta huolimatta lähes jokaisella on talossaan kyltti, jossa kerrotaan vartiointifirman nimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti