Suburbiaa Michiganissa

Asun omakotitalon yläkerrassa michiganilaisessa kaupungissa. Ikkunasta näkyy mäntyjä ja joitain pensaita, joita en lehdettöminä vielä tunnista. Ruohoa leikataan ja rännejä korjataan naapurissa. On menossa lähiön kevätpuuhat.

Miljöö on kuin amerikkalaisesta elokuvasta tai sarjasta: puolitoista tai kaksikerroksisia taloja ristikkoikkuinoineen. Leveät autotallit, joihin mahtuu pari autoa vierekkäin. Nurmikko talon edessä on tasaisen vihreä eikä puske voikukkaa tai leskenlehteä. Aamulehti viskataan siihen nurmikolle – ei tosin enää polkupyörällä vingertävien pikkupoikien toimesta, vaan auton ikkunasta. Tosin lehtien nettiversioiden käytön yleistyttyä sanomalehtikääröjä näkee harvemmin.

Naapurusto on tässä keskiluokkaisessa lähiössä hyvin rauhallinen. Oravat juoksentelevat pihalla, kardinaalilintu visertää ja läheisessä puistossa näkyy kauriita. Kanadan tai valkoposkihanhet uiskentelevat puistolammessa, jossa välillä hyppelee isohko kala. Hetken luulen sitä lohikalaksi, kunnes minulle valistetaan, että todennäköisesti kyse on karpista. Lampi on matala ja samea, tuskin lohi siihen nousisi.

Läheisen alakoulun alueella, on iso kyltti: School area is drug and gun free zone, fines are doubled. Koulualue on siis huume- ja asevapaata aluetta. Hmm. Eli siis muut alueet eivät ole. Sakot eivät ainakaan ole kaksinkertaisia. Michiganissa aseluvalla saa kantaa asetta, kunhan se ei ole esillä.

Naapurilähiössä oli kylttejä, jotka oli osoitettu rikollisille. ”Criminals, here is neighbourhood watch”. Mahdollisia rosvoja varoitettiin siitä, että naapurustossa ollaan valppaita. Ilmeisesti siellä niitä aseita on piilossa tyynyn alla. Olo ei tunnukaan enää niin turvalliselle.

Pyöräilen viikonloppuna vähän kuhmuisia, isoista laatoista tehtyjä pyörä- ja kävelyteitä pitkin tutustumassa tähän amerikkalaiseen suburbiaan. Ja eikös täällä olekin lähes joka talon autotallin päällä koripallokori. Ihan kuin Dawsons Creakissa. Koska lauantai ja kevät jo pitkällä, on meneillään myös romujen siivous ja garage -salet. Piha-ajotielle on kannettu lapsien leikkikaluja, puutarhatonttuja ja muuta nurkista löytynyttä tavaraa.

Siisteys on tällä keskiluokkaisella asuma-alueella silmiinpistävää, ei roskia, pulloja eikä ruostuneita tynnyreitä tai auton romuja pihoilla. Kun suomalaisella omakotitaloalueella pihan ympäröi joko orapihlaja-aita ja vapaasti kasvava aidanne, täällä aitoja ei ole, vaan nurmikko rajautuu kävelytien reunaan. Yksi naapuri trimmaa parhaillaan nurmikon ja kiveyksen rajaa. Huomaan, että osa asukkaista on jättänyt puutarhatyöt reilusti yksityisen yrittäjän huoleksi. Niin jättäisin minäkin, tuohonhan menee koko päivä!

Nurmikon kunto onkin hyvinvoinnin merkki. Kuulin, että vanhusten hoivapuolella huolehditaan myös nurmikon leikkuu, mikäli asukas on huonossa kunnossa tai sairaalahoidossa. Meillähän sen ilmeisesti tulevaisuudessa tekee posti.

Lähiöelämä vaikuttaa siis hiljaiselta, rauhalliselta ja suoraan sanoen, pitkästyttävältä. Näennäisestä turvallisuudesta huolimatta lähes  jokaisella on talossaan kyltti, jossa kerrotaan vartiointifirman nimi.

Michiganilaisessa yliopistossa tutkitaan, urheillaan ja pidetään huolta

Michigan on yksi niistä valtioista, joihin muutti lukuisia suomalaisia leveämmän leivän hakuun 1800-luvun loppupuolella. Osavaltion luoteisnurkassa on Upper State, UP, joka erityisesti oli maahanmuuttajien suosiossa. Yhäkin Michaginista löytyy suomalaisia sukunimiä ja monen iso- ja isoisovanhemmat ovat suomalaisia.

Michiganissa onkin jotain suomalaista: vuodenaikojen vaihtelu, metsää ja peltoja, suuria järviä. Michiganilaiset viettävät vapaa-aikaansa paljon kesämökeillä, veneillen ja luonnossa liikkuen. Ilmapiiri on ystävällinen, mutta ehkä vähän pidättyvä. Selviä suomalaisia siis!

Michigan State University & Spartans

Michiganin pääkaupunki on noin sadantuhannen asukkaan Lansing. Asun sen viereisessä kaupungissa, East Lansingissa, jonka keskus on Michigan State University (MSU). Kampusalue on kaupunki kaupungissa. Siellä on sekä yliopiston opetustiloja, hallintorakennuksia, kirjasto ja konferenssikeskus että opiskelija-asuntoloita mutta näiden lisäksi – tietenkin – valtava jalkapallostadion, baseball-stadion, soft-ball kenttä, tenniskenttiä, taidemuseo, historiallinen museo, pankkeja, kasvitieteellinen puutarha, kappeli, museo, taidemuseo, pyörävuokraamo, ravintoloita. 

Kampuksella kiertävät omat bussilinjat ja ne ovatkin tarpeen, sillä alue on valtavan laaja.  Paikallinen kollega toteaa, jos asuu kampusalueella, ei sieltä tarvitse poistua lainkaan.

Red Cedar joki kampusalueella

Veljeskuntatalo - yksi niistä

Spartans – urheilujoukkue on MSU:n tavaramerkki. Baseball ja jalkapallopäivinä kirjaimellisesti koko kaupunki on pukeutunut Spartan-logoilla varustettuihin vaatteisiin tai vähintään lippalakkiin. Tunsin itseni alipukeutuneeksi, kun baseball kotipelin aikana minulla ei sellaista vielä ollut. Nyt on.

MSU on ylpeä siitä, että kampus on rauhallinen (ase- ja huumevapaa) ja viihtyisä. Turvatarkastuksia ja –portteja ei ole. Kirjastoa voi käyttää kuka tahansa, ei vain yliopiston opiskelijat. Kirjaston kokoelmat – erityisesti e-lähteet – ovat erittäin hyvät. Itsekin vietin tunteja tietokantojen äärellä, kahvia siemaillen, puolen litran mukista, kuten muutkin.

Kirjastorakennus

Alueen keskellä virtaa Red Cedar –joki, jonka rantojen nurmikoilla opiskelijat istuskelevat kevätauringossa. Suomessa lähes jokaisella heistä olisi kädessään kaljapullo tai skumppalasi, täällä ei kenelläkään näe coca-colaa vahvempaa juomaa. Juomingit järjestetään asuntoloissa ja veljes- ja sisaruskuntien juhlissa. MSU:n alueella on hyvät pyörä- ja kävelytiet ja jokea reunustaa pitkä jokireitti, jota myöten pääsee Lansingiin saakka.

Muutoin seutu on suunniteltu autojen ehdoilla. Kävelykatuja ei ole ja lukuunottamatta ihan kaupungin keskustaa, jossa on yksi pitkä ostoskatu, kauppakeskukset ovat torimaisia alueita muutaman kilometrin päässä toisistaan. Ensin ajetaan 5-10 minuuttia, sitten parkkeerataan aukiolle, jota reunustavat matalat rakennukset, joissa on erilaisia liikehuoneistoja. Välissä on omakotitaloalueita tai keskustan lähellä korkeita opiskelijataloja tai pelto- ja metsäalueita. 

Ei vaan urheilua, vaan perinteitä ja tutkimusta

Yksi Spartans ja MSU -tuotteita myyvistä kaupoista

MSU on perustettu jo vuonna 1855 ja se on prototyyppi ”land-grant” instituutioille, joita perustettiin 1860-lopulta lähtien. MSU:n tausta on maataloudessa ja se on USA:n ensimmäinen maatalouskorkeakoulu. Nykyisinkin yliopiston meijerin jäätelöä jonotetaan!

Yliopistossa on yli 200 koulutusohjelmaa (kandidaatti-, maisteri-, tohtori- ja täydennyskoulutusohjelmaa). Kansainvälisiä study abroad –ohjelmia (kuten TAMKin sosiaalialan kanssa) on yhteensä 250. MSU on rankattu 75. yliopistoksi maailman 100 parhaan yliopiston listalla. (World Report) Monesko Helsingin yliopisto olikaan? Ei siis mikään turja joukko.

Uusin MSU:n tutkimusohjelma on ”global initiative”, jonka tavoitteena on monialaisesti tutkia maailman ”suuria haasteita”, energiaa, ympäristöä ja digitalisaatiota. MSU tekee paljon aluevaikuttavuuteen ja yhteisöjen kehittämiseen liittyvää tutkimus- ja koulutustyötä. Erilaiset koulutusmahdollisuudet ja tutkimusohjelmat auttavat monialaisesti eri toimijoita. Slogan on ”Connecting knowledge to serve society”. (https://msu.edu/engagement/)

Markkinoinnissa oleellista hyvä maine

USAssa yliopistourheilu on myös yliopiston markkinointia ja hyviä (MSU:n osalta erityisesti jalkapallon pelaajia) urheilijoita rekrytoidaan opiskelijoiksi. Mutta urheilujoukkue on myös yliopiston keskeinen imagotekijä. Siksi ymmärtää sen, että East Lansingin pääkadulla on useita MSU:n ja Spartanin mainostavaraa myyviä liikkeitä.

Opiskelijamarkkinoinnista ja rekrytoinnista haastattelin juuri valittua yliopiston School of Social Work:in rekrytoijaa Stephanie McCannia. Stephanie on itse fanaattinen MSU:n kannattaja. Jopa niin, että hänen autonsa rekisterikilpi on MSW – MSU eli Master of Social Work – MSU. Ja hän pukeutuu mielellään vihreään, Spartanin väreihin. Siinäpä omistautumista asialle!

McCannin mukaan rekrytoinnin idea on: Recruite them well, teach them well and they will come back! Tällä hän tarkoittaa sitä, että oleellista ei ole markkinointi tai mainos, vaan hyvä maine. Kandidaattiopiskelijat palaavat takaisin maisteriohjelmiin ja tohtoriopintoihin, kun luottavat siihen, että saavat hyvää opetusta ja että heistä pidetään huolta.

Harvoin Suomessa kuulee, että opiskelijoista (etenkin korkeakoulussa) on pidettävä huolta. McCann toistaa sitä moneen kertaan. Rekrytoinnin ydin hänen mielestään, on saada opiskelijat palaamaan takaisin!

Markkinointi ja rekrytointi kulkevat käsi kädessä. Markkinointikanavien tulee hänen mielestään olla monitahoisia. Vaikka internet-sivut ja facebook –sivut ovatkin pääkanava nykyisin, tarvitaan myös painettua materiaalia, mutta vain sellaista, joka ”ajaa tutustumaan nettisivuihin”. Tällä hetkellä MSU:ssa arvioidaankin painetun markkinointimateriaalin tarve uudelleen. ”Rekrytointimateriaali ei saa näyttää kotitehtävältä, paksuja esitteitä ja tekstiä, vaan houkuttelevalta, hauskalta. Se voi olla kirjanmerkki, pamfletti tai vastaava. Erilaisilla messuilla tai tapahtumissa ideana on saada houkuteltua netin ääreen.” Täten vähennetään myös ympäristökuormitusta. Facebookin merkitys on erityisesti markkinoida tapahtumia ja sen kautta levitetään artikkeleita ja pidetään yhteyttä alumneihin. Instagram on nykyisin yhä suositumpi ja siellä välitetään erityisesti kuvia erilaisista tapahtumista, kuten valmistujaisista.

Poiketen Suomesta, USAssa vanhempien rooli opiskelupaikan valinnassa on merkittävä ja siten markkinoinnissa myös heidät otetaan huomioon. Vanhempi voi olla  myös potentiaalinen jatko-opiskelija. Vanhempien on tultava vakuutetuksi siitä, että hänen nuorensa on ”turvassa” ja ”että hänestä pidetään huolta”.

Keskustelimme hetken siitä, mitä Suomen pitäisi tehdä houkutellakseen ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita. McCannin mielestä ydin on analysoida, ketkä tulisivat? Todennäköisesti nuoret, perheettömät ja sellaiset, ketkä ovat muutoinkin kiinnostuneita matkustamisesta (tai Suomesta maana). Sopivissa kohdemaissa myös paikallisen agentin käyttö voi olla suotavaa, tosin kallista. McCann antaa vinkin: Mainostakaa esimerkiksi nuorten suosimilla matkailusivustoilla – jopa hostellien sivuilla.

MSU:lla on itsellään rekrytointihaaste: saada lisää diversiteettiä. Yliopisto on ”melko valkoinen”. Afroamerikkalaisia tai aasialaistaustaisia opiskelijoita (tai henkilökuntaakaan) on vähän. On myös tärkeää McCannin mielestä, että opiskelijat edustavat yhteiskuntaa monipuolisesti (sukupuolet, sosio-ekonominen tausta, etninen tausta). Monikulttuurisuus on rikkaus, joka myös tuottaa uusia innovaatioita.

Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden photo voice -tutkimuksessa tehty kartta,
johon on merkitty kampusalueen paikat, jotka opiskelijat ja
heidän perheensä ovat kokeneet itselleen tärkeiksi

Olennaisinta

MSU:n valtti on McCannin mielestä ”homy spirit”. Henkilökunta tukee opiskelijaa oppimaan ja heillä on aikaa opiskelijalle. Joustavuus on myös tärkeää. Monet MSU:n opiskelijat opiskelevat työn ohella ja useilla maisteriopiskelijoista on myös lapsia tai he huolehtivat omista vanhemmistaan. MSU:ssa panostetaan siihen, että opiskelija tulee kohdatuksi ja autetuksi, myös silloin, kun opinnot eivät suju.

Mietin, kun kuuntelin McCannia ja katsoin MSU:n toimintaa sisältäpäin, että kun meillä toistuvasti hiostetaan sekä opiskelijoita että henkilökuntaa opintojen nopeuttamisella ja välillä sekä opettajana että opiskelijana tuntee olevansa vain suorittaja, MSU:ssa välitetään ihmisestä kokonaisuutena. MSU:lla on muun muassa HR-osastollaan ohjelma, jonka avulla tuetaan henkilöstöä, jotka toimivat omaistensa hoitajina tai vastaavina.

MSU näyttäytyy yhteisöllisempänä, laaja-alaisempana ja aluevaikuttavampana kuin moni suomalainen korkeakoulu. Mietin, että mikäli minulla olisi lapsi, joka miettisi korkeakouluopintoja, voisin hyvinkin ehdottaa USA:ta ja MSU:ta – edellyttäen, että taskun pohjalta tai pankista löytyisi rahaa lukukausimaksuihin.

Ks. lisää http:www.msu.edu

Rentoa oleilua kampusalueella