Olen kolmen
asunnon vankina. En pakosta, vaan halusta. Haluan muuttaa, mutten pysty, koska
asuntojen henki pitää minusta kiinni. Ei, kyse ei ole siitä, että niissä asuisi
jokin astraaliolento, vaan siitä, että seinät ovat täynnä muistoja. Olen
tupajumi. Unien symboliikassa talon sanotaan kuvaavan omaa itseä. Vaeltelu
huoneissa kertoo itsen etsimisestä. Minä vaellan asuntojen välillä,
valvetilassa. Mistä se kertoo? Olen ilmeisesti hukassa. En tiedä, asuisinko valkoisessa
minimalistisesti sisustetussa modernissa talossa järven rannalla vai
tunnelmallisessa vanhassa, vähän rähjäisessä kerrostalossa kaupungin
keskustassa. Vai siinä kolmannessa, jossa vanhuudesta huolimatta on kohta uusitut
pinnat ja kiiltävät kaakelit ja jossa katto nousee korkealle metropolin ylle.
Jos tämä olisi
unta vain, miten Jung mahtaisi tulkita tilannetta. Ensimmäisessä talossa
rakastan patiota. Istun paljaalla, pelkistetysti kalustetulla patiolla aina kun
pystyn. Vain pakkanen, rankkasade tai ukkosmyrsky pitää minut sisällä. Kuisti
symboloi Jungin mukaan päättämättömyyttä. Eli en tiedä, lähteäkö vai jäädä. Asunto
on vanhempieni entinen ja sijaitsee lapsuuskaupungissani. Enkö siis vieläkään ole
kasvanut irti?
Oma kotini, se
ensimmäinen ikioma, jonka ostin avioeron jälkeen ja jossa olen viettänyt
yksinhuoltajan elämää yli kymmenen vuotta, on patinoitunut, vanha
tunnelmallinen kerrostalo, jossa takkatuli loimottaa kylminä iltoina. Perinnehuonekalut
ovat silta menneeseen, lapsiin, perinteisiin. Ehkä ne symboloivat myös
juuttumista menneeseen elämänvaiheeseen. Lapset ovat lähteneet. Minä kuljen
tätä kaupunkia kuin kaviouraa.
Kolmas asunto,
korkea, valkea, kohta remontoitu valoisa huoneisto kertoo uudesta tilanteesta,
avoimuudesta uudelle. Sinne olen juuri muuttamassa.
Jungilla on
sanottavaa
Muutto on
konkreettisesti muutos, jossa yksi ovi sulkeutuu (minulla ahneella peräti kaksi
entistä ovea) ja uusi ikkuna avautuu. Kun menin uuteen asuntooni ensimmäisen
kerran, avasin kaikki ikkunat. Heti. Käytännön syy oli, että oli tuhottoman
kuuma. Jung voisi nyökytellä viisaan näköisenä ja tulkita eleeni alitajunnan
viestiksi päästä eroon huolenaiheista. Seuraavaksi kutsuin remonttimiehen ja
tein sopimuksen kaikkien seinien maalaamisesta, valkoisiksi. Tämän voi vielä
selittää sillä, että onhan se järkevää tehdä pintaremontti, kun asunto on
tyhjä. Eräänlainen ”maalipesu” koko asuntoon, ennen kuin kantaa tavarat sisään.
Kylpyhuoneessa
Jung astui taas kehään. Periaatteessa tilassa ei ollut mitään vikaa. Muovimatto
oli ehjä ja siisti. Remonttibudjetti on ylitetty. Mutta ei. Tila vaati minusta
uudet valkeat, suuret seinäkaakelit ja grafiitinharmaan laattalattian. Kattoon,
sinne neljän metrin korkeuteen, vaadin niin valkean helmiäismaalin, että silmiä
häikäisee. Jung taputtaa jo karvaisia käsiään. En tosin tiedä, olivatko hänen
kätensä karvaiset vai karvattomat, pienet vai suuret. Kylpyhuone symboloi
puhdistautumista, kaiken vanhan kuonan pesemistä.
Eiköhän tämä ole
selvä juttu. Muutan, puhdistaudun ja avaudun uudelle elämälle. Muutoksen
vaikeudesta kertoo se, että aiemmista asunnoista luopuminen on todella rankkaa
ja pelkään katuvani ja kaipaavani. Vielä eilen ajattelin, että sinnittelen
muutaman vuoden vuokralaisten turvin. Toisin sanoen, jäisin välitilaan, siihen
patiolle. Muutosta huolimatta mikään ei varsinaisesti muuttuisi. Tämän
itseanalyysin jälkeen (ja budjettilaskelmia tehtyäni) päätin kutsua
kiinteistövälittäjän.
Post scriptum
Mitähän
tarkoittaa se, että päätin raivata vanhan asuntoni kellarin roinasta ja pölystä
ja kalkkimaalata sen seinät. Lattioilla on nyt banaanilaatikoita täynnä
kirpputorille menevää tavaraa, osa neljänkymmenen vuoden takaa. Ehkä se
tupajumi poistuu näin. Kellari, hmm. Jungilla olisi siitä varmasti paljonkin
sanottavaa.
